KAUPPAMIES

KAUPPAMIEHEN KAANON

sunnuntaina, joulukuuta 10, 2017

Saarna Jämijärven kirkossa 10.12.2017





Jumalan rauha,
joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, olkoon meidän kanssamme,
kun nyt nousemme kuulemaan tämän sunnuntain evankeliumitekstiä Luukkaan evankeliumin seitsemännestätoista luvusta:

Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta,
milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi:
"Ei Jumalan valtakunta tule niin,
että sen tulemista voidaan tarkkailla.
Eikä voida sanoa: 'Se on täällä', tai:
on tuolla.'
Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne."
    Opetuslapsilleen hän sanoi:
    ”Tulee aika, jolloin te toivotte näkevänne edes yhden Ihmisen Pojan päivän mutta ette saa nähdä.
Teille sanotaan silloin: ’Hän on tuolla’, ja:
’Hän on täällä’, mutta älkää lähtekö minnekään, älkää juosko perässä.

Sillä niin kuin salama välähtää, ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika oleva ilmestymisensä päivänä.”

Ennen kuin menemme päivän aiheisiin, niin yhden asian tahtoisin kertoa, kun teitä katselen.

Usein jotkut maallikkosaarnaajat haluavat pitää saarnan tuota lukupulpetista, mutta minulla on ollut aina yksi syy nousta tänne saarnatuoliin!

En siis halua olla teitä ylempänä, vaan täältä minä näen sinutkin, joka olet valinnut vakipaikkasi kirkon takaosasta,
ja myös sinut, joka olet ehkä tänään tullut pitkästä aikaa kirkkoon, ja istunut vaivihkaa sinne takaosaan.
Tähän palaan sitten myöhemmin.

Olemme tänään kokoontuneet toisen adventtisunnuntain ja Suomen seuraavan satavuotiskauden ensimmäisen sunnuntain Jumalanpalvelukseen.

Aiheemme on, että Kuninkaamme saapuu kunniassaan.

Meille on sanottu, että vain Isä tietää nämä ajat, joka Toisen lukukappaleen tekstissä sanotaan:

Olkaa tekin kärsivällisiä ja rohkaiskaa mielenne, sillä Herran tulo on lähellä. 


Meidän ei tarvitse murehtia näistä ajoista, sillä evankeliumitekstissähän sanotaan:

Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne."

Siis meidänkin keskellämme tänään täällä Jämijärven kirkossa!

Jeesus sanoo:
Minä olen tullut valoksi maailmaan, ettei yksikään,
joka uskoo minuun jäisi pimeään.

Jeesuksen Kristuksen persoonalli­nen löytäminen on ihmeitten ihme ja toivon mukaan jatkuvan ihmettelyn ja kiitoksen aihe elämässämme.

Yhtäkään meistä ei ole kohdannut Jeesus niin vallankumouksellisella tavalla kuin aikoinaan Saulus Tarsolaista.
Mutta jokainen Jeesuksen kohdannut voi ja uskaltaa todennäköisesti Paavalin Filippiläiskirjeessä sanomaa toistaen:
 Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu (Fil. 3:8).

Haluaisitko sinä tuntea Jeesuksen samalla tavalla?

Opetuslapsista voimme nähdä, ettei kutsuttujen teologinen tietämys, tai koulutustaso olleet kutsumisen perustana, joten miksi et sinäkin?

Itse olen saanut kulkea tällä ”Herran tiellä” jo yli kolme vuosikymmentä,
ja eräs koiranleuka sanoikin, että etkö sitten jo voisi siirtyä vähän syrjään,
että Herra pääsisi kulkemaan!

Aikanaan monen yrityksen touhuissa jouduin myöntämään, että Jeesuksen Kristuksen arvo ja merkitys on suurempi kuin koko maailman voittaminen omakseen kaikkine rikkauksineen ja mahteineen.

Pahimmin entisen arvomaailman virheellisyyden huomasi vanhimman poikani liukumisessa pois perhepiiristä 70-luvulla, koska isä ei ollut koskaan kotona muuta kuin komentoa pitämässä!

Tämä punkkarikausi johti sitten huumekäyttöön, ja lopuksi omankäden kautta tapahtuneeseen kuolemaan 26 vuotiaana.

Jos panet toiseen vaakakuppiin elämän, maailman, menestyksen, kunnian, vallan, rikkauden ja toiseen yksin Vapahtajan,
niin Vapahtajan vaakakuppi on painavampi kuin koko maailma.

Sillä iäisyyden valossa vain sillä on jotain merkitystä.

Mutta käytännössä kuitenkin elämme toisin.

Ehkä sittenkin kaipaamme aivan liian usein paljon todellisemmin hänen lahjojaan, kuin häntä itseään.
Kaipaamme sitä, että hän antaisi meille hyvän elämän ja pitäisi meistä kaikessa huolta ja kaikki menisi meidän mielemme mukaisesti hauskasti ja leppoisasti.

Sitten tähän Jeesuksen seuraamiseen:

Täällä on varmasti monia, jotka ovat myös kulkeneet tätä tietä jo pitkään, niin teille haluan sanoa, että
”kertaus on opintojen äiti!”
Tämän olen oppinut ”kantapään kautta”, sillä vaimoni on ala-aste opettaja, ja tyttärenikin on opettaja, eikä sekään vielä riitä, sillä hänen miehensäkin on opettaja!
Tuntuu välillä siltä, että 72 vuotiaana pappa on edelleen ekalla luokalla!

Mutta leikki sikseen, sillä seuraavaksi haluaisin puhua juuri sinulle, joka olet ”pähkäillyt” tämän Jeesuksen seuraajaksi lähtemisen kanssa.
Ja varsinkin, jos olet tullut jumalanpalvelukseen ihmettelevänä, kaipaavana, tai jopa ahdistuneena tästä asiasta.

Itse asiassa tämä on varsin helppo juttu,
ja haluankin tässä nyt jakaa teidän kanssanne aikanaan Tampereen seurakuntayhtymän Silta-lehteen kirjoittamani minisaarnan toimintamallin:

Ollessasi messussa saat kuulla Jumalan Sanaa, sekä osallistua yhteiseen synnintunnustukseen,
jossa voi olla osio myös sinun henkilökohtaiselle tunnustuksellesi.

Saat kuulla myös saarnan, jonka koskettavuus on aina arvoitus.
Näin maallikkosaarnaajana olen todennut, että kaikille sopivaa saarnaa ei ole olemassakaan,
mutta jos kuulijakunnassa on yksikin,
jota saarnan sanoma koskettaa,
niin se on tehnyt tehtävänsä.

Osallistuessasi yhteiseen uskontunnustukseen, olet myös mukana Jumalan lahjojen vastaanottamisessa.

Ehtoollisen muistoateriassa saat kuulla: ”sinun puolestasi annettu----, sinun puolestasi vuodatettu---”,
ja juuri siksi ehtoollista kutsutaan myös ”armovälineeksi”.

Kun olet noussut seurakunnan kanssa kiittämään ja ylistämään Jumalaa,
ja ottanut vastaan Herran siunauksen,
niin loppuvirren aikana sinulla on mahdollisuus toimia seuraavasti:

Jos olet kastettu, eikä sinulla ole aikaisemmin ollut tilaisuutta tai mahdollisuutta, niin sano näin:
”Herra Jeesus, tule minun Vapahtajakseni ja ota minut omaksesi!”

Jatko on sitten tulevaisuutesi historiaa!

Filippiläiskirjeen alusta me saamme vielä lukea tämä luottamusta herättävä Paavalin toiveen:

Minä luotan siihen, että Jumala,
joka on teissä aloittanut hyvän työnsä,
 myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.

Ja Paavali vielä vahvistaa sen Tessalonikalaiskirjeessä:

Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen ja pitää lupauksensa.

Tässä toivossa me saamme nyt nousta tunnustamaan yhteisen, kristillisen uskomme:

Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan,

ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan,

meidän Herraamme,
joka sikisi Pyhästä Hengestä,
syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,

astui alas tuonelaan,
nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin,
istuu Jumalan, Isän,  Kaikkivaltiaan, oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,

ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden,
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän.




maanantaina, marraskuuta 18, 2013

Opetuspuhe PALATSISEURAKUNTA 17.11.13


Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi,
olkoon meidän kanssamme,
kun nyt käymme katsomaan mitä meille on tarkoitettu tälle sunnuntaille.

Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai.

Tämän sunnuntain sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta, mutta myös katsomista menneeseen, ennen viikon päästä tulevaa tuomiosunnuntaita.

Väsymisen ja välinpitämättömyyden vaara on suuri. Ihminen kotiutuu helposti tähän maailmaan ja unohtaa, ettei hän elä täällä pysyvästi.

Kristityn tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä.

Valvominen ei kuitenkaan ole voimia kuluttavaa jännitystä vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen.

Jumalan lupauksen mukaisesti kristityt odottavat ”uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee.

Tämän päivän Kirkkokäsikirjan toinen lukukappale
2. Piet. 3: 8-14, 18 kuvaa hyvin tilannetta:
Älkää, rakkaat ystävät, unohtako tätä: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä.
Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät. Herran päivä tulee kuin varas.
Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan.
Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava niiden, jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa - tuon päivän, joka saa taivaat liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet sulamaan kuumuudesta.
Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee.
    Rakkaat ystävät!
Kun te tätä kaikkea odotatte, pyrkikää siihen, että Herra aikanaan voisi havaita teidät puhtaiksi ja moitteettomiksi ja teillä olisi rauha.
≥≥
Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen.
Toivon mukaan kaiken tämän edes pääpiirteittään ymmärrämme ja otamme onkeemme.
Silloin tämän päivän evankeliumiteksti Matteuksessa, joka puhuu viisaiden ja tyhmien neitsyiden seikkailuista, voisi jättää meidän mieleemme ainakin sen viimeisen lauseen:
”Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.”
Kun nyt katselemme tämän päivän tapahtumia niin maailmalla kuin kotosuomessa, niin ei voi olla ymmärtämättä mitä Jeesus sanoo Markuksen evankeliumin alussa:  
"Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi". 

Siksi toivonkin, että nämä ajatukset Roomalaiskirjeen alusta syöpyisivät mieleenne:
-      että emme häpeäisi evankeliumia
-      että uskoisimme, että se on Jumalan voima, joka tuo pelastuksen kaikille
-      ja, että uskosta vanhurskas saa elää, tai niin kuin vanha- ja RK käännös sanoo: Vanhurskas on elävä uskosta.
Tämä vanhurskausasia tuli tässä jokin aika sitten esille miestenpiirin Matteus-luennan yhteydessä, ja yritin sitä selittää, että kun kerran olen 68 vuotta vanha, ja omasta mielestäni hurskas, niin eikö se riitä?
En kuitenkaan osannut sitä sanoa niin kuin Luther, jonka tekstin tässä luen, etten laittaisi omiani:
Ihmisjärki ei voi tätä vanhurskautta löytää, eikä löydettyään sitä omaksua ja ymmärtää. Olemuksensa puolesta se ei ole mitään muuta, kuin tietoa Kristuksesta, siis uskoa, jolla sydämessä tartutaan Kristukseen, että hän on antanut itsensä lunnaiksi meidän, ja meidän syntiemme tähden.
Tästä syystä kristittyjen vanhurskaus on ainoastaan siinä, että vanhurskaus luetaan heidän hyväkseen, ei siinä, että se olisi kiinteä osa heidän olemustaan!
Luther on tässäkin aika hauska, kun hän sanoo:
Ihmisjärki ei voi tätä vanhurskautta löytää, eikä löydettyään sitä omaksua ja ymmärtää?
Hän tietää valmiiksi, että me sitä etsimme omin voimin, emmekä heittäydy uskon varaan!
Nyt kun sitten olemme todenneet kaikki olevamme tällä lupauksella vanhurskaita, niin mitenkäs’ tätä valvomista sitten suoritetaan?
                *****
Ensinnäkin siitä varmaan voimme olla yhtä mieltä, että Raamattua lukemalla voimme olla tietoisia, mitä varten tämä valvominen on tärkeää?
Kuinka monella on Raamattu Kansalle käännös?
***
Hyvä, mutta kyllä Pyhä Henki avaa Sanan myös muiden käännösten kautta!
Kuinka moni on ymmärtänyt kaikki mitä siellä lukee?
***
Jahas’, sittenhän en tullut tänne turhaan?
Vitsi, vitsi! Tämä oli nyt aasinsilta takaisin Raamattu Kansalle asiaan, kun olen siinä saanut olla vähän puuhastelemassa.
Onhan monenlaisia selitysteoksia pilvin pimein ja nettitiedostoja, joista voimme ammentaa lisätietoa.
Filippuskin sanoi hoviherralle: Ymmärrätkö mitä luet? Tämähän vastasi, etten tietenkään, kun kukaan ei selitä!
Mutta aiheeseen liittyen, voin kertoa teille vähän sisäpiiritietoja RK:n tulevaisuuden suunnitelmista.
Tähän tilanteeseen olemme valmistelemassa maailmalla paljon käytettyä ”study Bible” versiota. Eli siis kommentaari Raamattua, jossa olisi tarkemmat selostukset kuin mitä nyt Suomessa käytössä olevissa.
En nyt käytä tässä Jeesus-menetelmää, ja sano, että älkää kertoko kellekään! Raamatustahan muistamme, että sittenhän vasta immeiset kertoivatkin?
Oli käänös mikä hyvänsä, niin me ymmärrämme, että Raamattu on kristityille pyhä kirja, koska sen välityksellä Jumala ilmaisee tahtonsa. Kaikkea opetusta on arvioitava Raamatun mukaan.
Raamattuun ihmiset ovat kirjoittaneet sen, mitä ovat nähneet, kuulleet ja uskoneet. Näin Raamatussa on sekä jumalallinen että inhimillinen puoli.
Raamatussa kehotetaan rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäni. Rakkauden kaksoiskäsky on käskyistä tärkein, se tiivistää Vanhan ja Uuden testamentin.
                ****
Mennäänpä nyt sitten Valvomisen toiseen asiaan.
Mehän kaikki tiedämme, että rukous on tapa olla Jumalan kasvojen edessä.
Hän näkee meidät joka hetki ja tietää, mitä tarvitsemme. Jumala kehottaa rukoilemaan hädässä ja luottamaan hänen apuunsa.
Filippiläiskirjeen lopussa, luku 4:6-7 Paavali sanoo näin:
6. Älkää olko mistään huolissanne, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan tietoon,
7. ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
Joskus voimme olla tilanteessa, etteivät voimamme oikein riitä rukoukseenkaan.
Silloin on hyvä muistaa, että huokauskin on rukous, kun sillä on oikea osoite.
Tässä muutamia ajatuksia rukouksesta:
-      Tässä maailman melskeessä on vaikea löytää hiljaista hetkeä rukoukseen, mutta sinä voit halutessasi pysäyttää oman maailmasi.
-      ennen kuin rukoilet olosuhteiden muuttumista, rukoile itsesi muuttumista!
-      Rukouksen mahdollisuuksien ainoat rajat ovat Jumalan tahdon rajat.
-      Esirukoilijoilla on kädessään avain Jumalan parhaan tahdon toteutumiseksi maan päällä.
-      Päätä rakastaa ihmisiä rukoilemalla heidän puolestaan. Mitä vaikeampi on kohde, sitä merkityksellisempi on tulos.
-      anteeksianto rukouksessa ei ehkä vaikuta siihen toiseen osapuoleen, se vaikuttaa sinuun.
Voinen kertoa tässä elävän esimerkin omasta elämästäni:
Uskoontuloni jälkeen pääsin heti mukaan Gideonien Raamatunjako toimintaan.
Kokouksissa aina ihmettelin varsinkin vapaiden suuntien veljien hersyviä ja helponoloisia rukouksia.
Itselläni oli ikään kuin joku lukko, ja jouduin aina miettimään, mitä sanoisin.
Elämäntilanteeni oli kyllä muutenkin levällään, kun vaimoni oli lähtenyt nuoremman yhtiökumppanini kelkkaan ja ero oli tosiasia.
Sitten sain ikään kuin kysymyksen, oletko sinä antanut heille anteeksi? Yritin kiemurrella ulos tästä asiasta, mutta kun olin saanut sen anteeksiannon tehdyksi, niin rukouslukko aivan kuin aukesi.
Siitä on nyt yli 30 vuotta, ja ei ole koskaan tarvinnut miettiä, mitä rukouksessa sanoisi.
Muista että Jumalan Henki pyhittää tahtosi Jumalan tahdon mukaiseksi, rukoilee sinussa Jumalan omien ajatusten mukaan, kirkastaa sinulle Jumalan tahdon ja pyhittää rukouksesi niin, että Jumalan Pojan, Pyhän Hengen ja sinun sydämesi huuto ovat yhtä.
                ****
Nämä kaksi ensimmäistä asiaa vaativat sinulta toimenpiteitä, mutta tämä kolmas ei vaadi muuta kuin nousta kirkonpenkistä, ja pistää tossua toisen eteen mennäksesi Herran Pyhälle ehtoolliselle.
 Ehtoollinen on pyhä ateria. Leipä ja viini ovat Kristuksen todellinen ruumis ja veri. Kun vietämme ehtoollista, muistamme Jeesuksen kuolemaa ristillä. Hän kuoli ja kärsi rangaistuksen kaikkien ihmisten sijasta, siis myös sinunkin.
Jokainen ehtoollisen vastaanottaja saa syntinsä anteeksi. Kun Kristukseen luottaen otamme vastaan leivän ja viinin, se on hengellinen ateria, joka yhdistää meidät Kristukseen ja lisää meissä rakkautta lähimmäisiimme. 
Korinttolaiskirjeen 10 luku sanoo:
16. Eikö siunauksen malja, jonka me siunaamme, ole osallisuus Kristuksen vereen? Eikö leipä, jonka me murramme, ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen?
17. Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis, sillä me kaikki olemme osallisia tuosta yhdestä leivästä.
Vaikka emme voi ymmärtää tätä salaisuutta, voimme luottaa Vapahtajan omiin sanoihin, jotka on talletettu pyhään Raamattuun.
Näin alttari on Jumalan läsnäolon paikka, jonka ääreen kristillinen seurakunta kokoontuu rukoilemaan ja kiittämään Jumalaa, kuulemaan hänen sanaansa ja vastaanottamaan ehtoollisen sakramentin. Yhteisestä jumalanpalveluksesta saat sinäkin voimaa elämääsi ja toimintaasi.
                ***
Nämä kolme asiaahan ovat meille kaikille tuttuja, ja halusin ne tässä tuoda teille ikään kuin muistin virkistyksenä.
Sitten kerran tässä alkusyksyn konfirmaatiojumalanpalveluksessa Niemisen Maukka heitti tähän vielä neljännen pointin:
”Vieraile sellaisen ihmisen luona, jota muut eivät muista.”
Meidän on nykypäivänä helppo laittaa rahaa johonkin keräykseen kännykällä, mutta ostapas’ aikaa vierailuun jonkun lähimmäisen luona?
Tässä hektisessä maailmanajassa on todella paljon yksinäisiä, ja syrjäytyneitä, ei vain nuorten keskuudessa.
Pitkäaikaisessa avioliittotyön jaksossa näimme, että perheiden hajotessa, toinen osapuoli saattaa jäädä yksin. Jos esimerkiksi perheen ystäväpiiri onkin muotoutunut toisen ystävistä tai sukulaisista, niin mitä jää sitten toiselle eron jälkeen?
Kun valitamme ajan puutetta, niin olisiko karmaisevaa vaihtaa yksi tv-ilta viikossa tai pari kuukaudessa tällaiseen vierailuun?
Kestäisikö teillä hermo vielä kuulla yksi tapahtuma tältä sektorilta?
Olin 80-luvun alussa käynyt kirjoittajakursseja erään kirjallisen työni takia, ja yksi opettajistani oli KRS:n kirjailija Niilo Laaksonen.
Onko kukaan sattunut lukemaan hänen runojaan?
Nyt yli 30 vuoden jälkeen hän sattui muuttamaan lähimaisemiin Linnainmaalla.
Muuten, muistattehan sanonnan, että sattumia on vain lihasopassa, kaikella muulla on joku tarkoitus!
Kohtaamisemme jälkeen sain olla autokuskina hänelle ja eräälle toisella vanhemmalle herralle.
Viime kesänä hän ei, sairauden runnellessa 91 vuotiasta, enää jaksanut lähteä näille pikku reissuille.
Sain sitten loppukesästä mutkan kautta kuulla, että hän oli Pirkanmaan Hoitokodissa.
Sain pitää hänen viileästä kädestään, ja kuunnella, kun vielä oli paljon asiaa.
Mutta ainoat sanat, joista sain selvää olivat: ”Seppo, minulla on ollut sinua ikävä!”
Parin päivän päästä hän sai sitten kutsun Isän Kotiin.
Kuinkahan monella ihmisellä on ollut meitä ikävä, mutta olemme menneet vasta sitten kukkavihon kanssa?
Tässä Niilon runonsa siltä ajalta, kun hän ei voinut tietää hautaamisensa tapahtuvan syyskuussa:
Syyskuuta me elämme, sinä ja minä
sadon kypsymisen ja korjaamisen aikaa.
Myöhäisten kukkien aikaa,
pienten unelmien - ja niiden toteutumisen aikaa.
Jumalan, ja lähellä olevien ihmisten rakkauden aikaa.
Meitä rakastetaan ja me saamme rakastaa muita.
Meille on avoin Jumalan ja ihmisten syli.
Eletään täysillä syyskuu.
Korjaajan sirppi ei ole vielä tullut.
Se tulee, kun vilja on kypsä ja päivien luku on täynnä!
Lopputervehdys on 1.Tessalonikalaiskirjeen lopusta:
Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan, ja säilyköön koko teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. 24. Hän, joka kutsuu teitä, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä. 28. Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän kanssanne.
Amen


Voit myös kuunnella miltä kuulostaa viidellä sadalla puhaltimella soitettu


torstaina, syyskuuta 12, 2013

TAMPEREEN TUNNELI

Koska Aamulehti ei enää halunnut julkaista ensi maanantain (16.9.13) valmista päätöstä sotkevaa juttua, niin tässä teille sitten se on:

Me itsekkäät autoilijat?

Tunnelisopassa lienee jo riittävästi mausteita, mutta jos vielä sallittaneen 50 vuoden aikana yli 2 miljoonaa kilometriä yli kolmessakymmenessä maassa sompailleelle, puolueisiin kuulumattomalle kauppamiehelle muutama ”teesi”?

1.  Pysähtymätön liikenne vetää paremmin!
Muutamalla sillalla tämä vähäinen liikenne voitaisiin ohjata niin, ettei pysähtymisiä tulisi.
Viimekuussa Miamissakin oli kauniita siltoja, jotka eivät pilaisi Mustalahden tunnelmaa, varsinkaan talvella. Ja tilaahan nykyisille väylille on rakentaa, jos vain halutaan!

2. Liikenneympyrä-oppia kaivattaisiin?
”Liikennevalomanialle” pitäisi tehdä niistä vaihtoehto jatkuvasti ”tökkivälle” liikenteelle. Jos valot tarvitaan, niin sallittava erillismerkillä kääntyminen oikealle punaisilla.

3. Kaikkien ei tarvitse päästä kaikista paikoista kaikkialle!
Portugalissa homma on hoidettu hienosti niin, että jos haluat mennä isomman tien T-risteyksestä vasemmalle, niin ajat kiltisti oikealle seuraavaan liikenneympyrään, ja sieltä haluamaasi suuntaan.
Suomalainen vaihtoehto olisi, että risteyksessä olisi liikennevalot, jotta tämä yksi auto pääsisi suoraan mihin haluaa, ja 100 autoa odottaisi?
 Tiedän, että ”tutustumisryhmät” ovat tämänkin projektin vuoksi kovasti matkailleet, mutta olisi kannattanut käydä jossain maassa tai kaupungissa jossa oikeasti liikkuu autoja.
 Ymmärrän myös, että jos ”pöytälaatikko- ja suullis- sopimuksia” asiasta on jo tehty riittävästi, niin perääntyminen on vaikeaa, niiden paljastumisen takia.
 Mutta sitä en ymmärrä, että ”vanhat herrat” ottavat vertailukohteeksi Tampere-talon ja Särkänniemen, sillä niidenhän on tarkoitus tuottaa, mutta tunnelin vain kuluttaa!
 Helsinki-Turku moottoritien tunnelit ovat vähän väliä olleet remontissa, mutta siellä kulkevat vanhat tiet, jonne liikenne ohjataan. Miten toimitaan tämän tunnelin tukkeutuessa?

Näin ollen ehdotankin päätöksen siirtämistä, ettei yhtään kiveä jäisi kääntämättä ennen päätöstä.
SN 12.9.13

maanantaina, heinäkuuta 01, 2013

SAARNA Aleksanterin kirkko 30.6.2013

Apostolien päivä



Herran palveluksessa



Jumalan rauha,
joka on kaikkea ymmärrystä ylempi,
olkoon meidän kanssamme,
kun nyt nousemme kuulemaan tämän sunnuntain evankeliumitekstiä Luukkaan evankeliumin viidennen luvun alusta:



Kun Jeesus eräänä päivänä seisoi Gennesaretinjärven rannalla ja väkijoukko tungeksi hänen ympärillään kuulemassa Jumalan sanaa, hän näki rannassa kaksi venettä.
Kalastajat olivat nousseet niistä ja huuhtoivat verkkojaan.
Jeesus astui toiseen veneistä ja pyysi Simonia, jonka vene se oli, soutamaan rannasta vähän ulommaksi.
Sitten hän opetti kansaa veneessä istuen.
 Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille:
"Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne."
Tähän Simon vastasi:
"Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket."
Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät.
He viittoivat toisessa veneessä olevia tovereitaan apuun.
Nämä tulivat, ja he saivat molemmat veneet niin täyteen kalaa, että ne olivat upota.
Tämän nähdessään Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi:
"Mene pois minun luotani, Herra!
Minä olen syntinen mies."
Hän ja koko hänen venekuntansa olivat pelon ja hämmennyksen vallassa kalansaaliin tähden,
samoin Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin kalastuskumppaneita.
Mutta Jeesus sanoi hänelle:
"Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.
" He vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta.


Haluaisitko sinä lähteä seuraamaan Jeesusta?

Monesti meillä saattaisikin olla halu, mutta emme oikein tiedä, miten se nykypäivänä oikein tapahtuisi?

Palataanpa siihen tämän puheen lopulla, mutta poiketaan ensin tuohon ensimmäiseen lukukappaleeseen, jossa Herra sanoo Abramille:
”Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua”.

Koska olen saanut viime vuosikymmenellä touhuta hieman näiden ”messiaanisten juutalaisten” kanssa, niin olen kovasti ihmetellyt Suomessa käytävää keskustelua, ettei Israelia tarvitsisi enää siunata.

Ymmärrän kyllä, että siellä on täysin maallinen hallitus, ja 70 prosentilla kansasta ei ole minkäänlaisia ”jumala- käsityksiä”!

Kuitenkin siitä kansasta tulee jäämään jäännös, jonka myötä tuon 1.Mooseksen kirjan sanat:

”…ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille."
tulevat olemaan totta tänäkin päivänä!

Joten muistakaamme rukouksissamme Israelia!


Jos muuten haluat nopeasti kerrata Israelin vaiheita, niin lue Apostolin tekojen 7:s luku, jossa Stefanus julkituo koko Israelin historian ennen kuolemaansa ensimmäisenä marttyyrina.


Apostolien päivää on vietetty jo varhain keskiajalla Pietarin ja Paavalin päivänä heidän marttyyrikuolemansa muistoksi.
Heidät surmattiin perimätiedon mukaan Roomassa keisari Neron toimeenpanemissa vainoissa vuonna 67.

Katsotaanpa sitten, miten nämä tämän evankeliumitekstin kutsun saaneet ottivat sitten vastaan?

Pietarin kohtalon muistamme, kun kova kallio murtui kieltämiseen, ja Jeesuksen anteeksiantoon.

Koska kaikki muut Apostolit olivat toimineet Jeesuksen kanssa, mutta Paavali oli kohdannut Hänet vain ilmestyksessä, niin hän piti itseään Korinttolaiskirjeen 15 luvun mukaan muita vähäisempänä sanoen näin:

8.Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minullekin, joka olen kuin keskosena syntynyt.
9.Olenhan apostoleista vähäisin enkä edes ansaitse apostolin nimeä, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa.

Kuitenkin Paavalin toiminta Hengen johdatuksessa oli avain Evankeliumin leviämiselle.

Uusi Testamentti olisi varsin köyhä, jo sieltä puuttuisivat Paavalin 13 kirjettä.
Ne ovat Raamatussa pituusjärjestyksessä, ja kun nyt olen saanut uutta Raamattu kansalle käännöksen Raamattuani täyttää ja tutkailla, niin näiden kirjeiden kohdalla on ollut ilo viipyä.

Pääosinhan nämä kirjeet on kirjoitettu ennen evankeliumeja.

Ennen suosittelin lukemaan ensin Roomalaiskirjeen ja sitten kirjeen Efesolaisille, mutta nyt sanoisin, että sinun kannatta lukea ne kaikki peräkkäin, käyttäen jotain tietoteosta tai nettiä apuna kirjeiden sanoman ja ajoituksen selvittämiseksi!

Tähän yksi varoituksen sana:
Kun tutkitte, niin älkää jääkö kiinni väittelyihin kirjoittajista ja tyylilajeista, sanoma on kuitenkin se tärkein:
…ETTÄ JEESUS KRISTUS ON MEIDÄN LUNASTAJAMME!

Vertailtaessa eri kirjoittavia apostoleja, niin voidaan todeta, että:

Paavali oli USKON APOSTOLI ja halusi aina vahvistaa, että OTTAKAA EVANKELIUMI VASTAAN.

Pietari oli TOIVON ja Johannes RAKKAUDEN apostoli.

Sitten Jaakobin sanoma oli:
VIEKÄÄ EVANKELIUMI ETEENPÄIN!

Yhtenevät, ELI SYNOPTISET  evankeliumikirjoittajat taas kertovat, mitä Jeesus teki täällä maanpäällä toimiessaan.

Näillä ajatuksilla haluaisin houkutella sinua Raamatun säännölliseksi lukijaksi ja näkemään "Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!" !


Palaamme sitten alun evankeliumitekstin jälkeen esittämääni kysymykseen:

Haluaisitko sinä lähteä seuraamaan Jeesusta?

Evankeliumitekstistä voimme nähdä, ettei kutsuttujen teologinen tietämys, tai koulutustaso olleet kutsumisen perustana, joten miksi et sinäkin?

Itse olen saanut kulkea tällä ”Herran tiellä” jo yli kolme vuosikymmentä, monenlaisten mutkien kautta!

Täällä on varmasti monia, jotka ovat myös kulkeneet tätä tietä jo pitkään, mutta seuraavaksi haluaisin puhua juuri sinulle, joka olet ”pähkäillyt” tämän asian kanssa.
Jeesuksen seuraajaksi lähteminen on
loppujenlopuksi hyvin yksinkertainen asia.

Jos huomasit, niin jo alkurukouksessa sinun puolestasi rukoiltiin: Tee meistä seuraajiasi ja kutsu tehtäviin, jotka olet meille tarkoittanut. Varusta meidät voimallasi ja lisää uskoa,
niin ettei pelko eikä oma heikkoutemme olisi esteenä kuuliaisuudelle
.

Olet saanut äsken tunnustaa yhteisesti syntisi, joten sinun ei tarvitse muuta, kuin sanoa Jeesukselle:

” Uskon, että olet kuollut ristillä minun syntieni vuoksi, ja haluan ottaa sinut vastaan henkilökohtaiseksi Vapahtajakseni!”

Sen jälkeen voit vain jäädä odottamaan mitä ihmeitä Pyhä Henki haluaa sinun kohdallasi tehdä.

Tässä kohdassa on kuitenkin hyvä muistaa, että nykyisen ajan
 ”mulle, kaikki, heti” toimintamalli ei välttämättä onnistu, vaan Hänellä on oma aikataulunsa sinunkin kohdallasi!

Saat kuitenkin uskoa, että kun Jumala vapauttaa meidät Kristuksen veren kautta, se työ on todellinen ja täydellinen.

Saamme todella jättää menneisyyden taaksemme, ja kulkea sitä polkua, jonka Jumala on meille kullekin valmistanut.

Kun olet jo ensimmäisenä tehtävänäsi oppinut kunnioittamaan Jumalaa, niin seuraava ohje on Matteuksen evankeliumin 22 luvun ”kuningaskäskyssä”:

Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Jos kuitenkin epäröit, niin muista Roomalaiskirjeen  5:5. sanat:

”Rakkaus vuodatetaan meidän sydämiimme.”

Silloin kun lähimmäisemme kertoo vaikeuksiaan, niin usein kuulemme yleis-sanonnan ”Kyllä Jumala auttaa”,
mutta Hän tarvitsee siihen meitä uskoviaan käsikseen, jaloikseen, silmikseen ja korvikseen, sekä syliksi ja käsivarreksi horjuvalle.

Hän tarvitsee meitä kulkemaan lähimmäisemme rinnalla ja olemaan heidän kanssaan, jotka kärsivät.

Saamme olla Kristuksen ruumiin jäseniä, joilla kullakin on oma tehtävänsä.

Mennäänpä tässä lopuksi yhteen arkiseen asiaan lähimmäisemme kanssa keskustellessa.

Erimielisyyttä aiheuttaneessa keskustelussamme saatamme ajatella tai jopa sanoa lähimmäisellemme helposti
vaikka näin pohjalaiseen tapaan:
”Moon oikias, soot vääräs!

Jos me kuitenkin haluamme vähääkään rakastaa lähimmäistämme, niin olisiko mitenkään mahdollista, että ottaisimme selvää, mikä on hänen toisenlaisen mielipiteensä peruste.

Otetaanpa tässä usein käyttämäni harjoitus palloesimerkin avulla:

Kuvitellaan tähän meidän väliimme iso muovipallo.
Mehän tiedämme, että pallo tehdään liittämällä kaksi puolipalloa yhteen.
Nyt tämä pallo on siitä erikoinen,
että teille päin oleva puolikas on musta,
ja minulle päin valkoinen.

Millaisen keskustelun ajattelet syntyvän pallon väristä?

Sinä saattaisit sanoa vieressä istuvalle:
-          Onkohan tuo Seppo joku poliitikko, kun se yrittää vääntää mustankin valkoiseksi?

Minä taas ajattelen mielessäni:
-          Ei oo noillakaan kaikki muumit laaksossa, kun valkoinenkin muuttuu mustaksi!

Jos nyt sitten sovitaan, että kauppamies olisi se jääräpää, joka pysyy tiukasti kannassaan, eikä suostu ottamaan askeltakaan sinne toiselle puolelle.

Jos muuten kysytte vaimokullalta, niin hän saattaa todistaa, että ”näinhän se aina tekee”.

Jos sinä kuitenkin voisit olla se ihminen joka osoittaisit rakkauttasi, ja siirtyisit muutaman askeleen minun puolelleni, niin näkisit todella, mistä tässä on kysymys!

-          Sitten voisimme yhdessä nauraa koko tilanteelle, mutta sinulla olisi tosi hyvä mieli asian ratkaisemisesta.

Tulkoon tämä pallo sinun mieleesi, kun seuraavan kerran olet jonkun kanssa ”napit vastakkain!”

Jos sitten kuitenkin tuleekin tilanne, jossa oikeasti joutuisimme myöntämään olevamme väärässä, niin eikö vain helposti lipsahda jatkoksi:
…mutta kun….,
ja sittenhän niitä syyllisiä löytyy!

Eihän tämä vastuunsiirto ole edes mikään uusi juttu, siitä tässä esimerkki ihmiskunnan alusta, kun kaveri sanoo:

”…mää mitään omppuja oo ottanu,
mutt se eukko, jonka mulle järkkäsit,
se otti, ja söikin niitä, ja sitte se syötti niitä viä mullekkin!”

Jumalan syyksi emme toivottavasti kovin usein virheitämme laita, mutta tämä on kyllä hyvä muistaa!



Perustukoon siis sinun seuraava yhteydenottosi lähimmäiseesi seuraavan rukouksen mukaisesti
:
Anna meille armahtavainen mieli, ettemme kulkisi kenenkään apua tarvitsevan ohi.

Filippiläiskirjeen alusta me saamme vielä lukea tämä luottamusta herättävä Paavalin toiveen:

Minä luotan siihen, että Jumala,
joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.

Ja Paavali vielä vahvistaa sen Tessalonikalaiskirjeessä:

Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen ja pitää lupauksensa.


Tässä toivossa me saamme nyt nousta tunnustamaan yhteisen, kristillisen uskomme:

Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan,

ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan,

meidän Herraamme,
joka sikisi Pyhästä Hengestä,
syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,

astui alas tuonelaan,
nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin,
istuu Jumalan, Isän,  Kaikkivaltiaan, oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,

ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden,
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän.




maanantaina, syyskuuta 10, 2012

Tuomasmessun SAARNA 9.9.2012




Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi,
olkoon meidän kanssamme,
kun nyt nousemme kuulemaan tämän sunnuntain evankeliumitekstiä

Matteuksen evankeliumin luvusta 11:                

Tuohon aikaan Jeesus kerran puhkesi puhumaan ja sanoi:
    »Minä ylistän sinua, Isä,
taivaan ja maan Herra,
siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta,
mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille.

Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.
    Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä
eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se,
 jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.

    Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat.
Minä annan teille levon.

Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä.
 Näin teidän sielunne löytää levon.
Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.

Tämä on pyhä evankeliumi     



Tämän päivän aihe Kiitollisuus – mahtaako sitä löytyä tästä nykypäivän ”valituksen-ajasta”?

Omalta kohdaltani olen erityisen kiitollinen siitä, että te kaikki olette tänään täällä Tuomasmessun lisäksi juhlistamassa muutaman päivän takaista 67-vuotispäivääni, sekä vaimokullan kanssa yhteen laskien vietettyjä 125-vuotispäiviämme.

Ystävien ja nuorisomme järjestämät yllärijuhlat aikaansaivat oikein kiitollisuuden korkeaveisun!

Mutta…..
Kaikkein suurin kiitosaiheeni tänään on siitä, että tänä syksynä tulee 30 vuotta, kun sain antaa elämäni Herramme Jeesuksen Kristuksen käsiin!

Mainitsin tässä kerran eräälle kaverilleni, että olen ollut 30 vuotta Herran tiellä, niin eikös tämä koiranleuka todennut:
Etkös’ vois’ siirtyä vähän syrjään, että Herra pääsisi kulkemaan!

Tähän ajanjaksoon on mahtunut niin monenlaisia elämänjaksoja, että ette edes pysty kuvittelemaan, mutta tässä nyt kuitenkin seison teidän edessänne.

Miltä sinusta tuntuisi seisoa tässä minun paikallani?

Vastauksia varmaankin olisi väliltä:
Mikäs siinä - tai ei sitten ikinä!

Voin kertoa teille salaisuuden:
Nuorena kauppamiehenä, jos jouduin selittämään jotain yli kahdelle ihmiselle, niin puna nousi niskasta poskille, kieli oli lehmältä lainassa ja henki kulki vain hetkittäin!

Kun olin aika nuorena perustanut ensimmäisen yrityksen, niin johtajakoulutuksessa sain ohjeen tähän ongelmaani:
Tee sitä mitä pelkäät, niin kauan ettet enää pelkää.

Nyt tämän hengellisen elämän aikana on helpompaa, kun aina voin pyytää Pyhän hengen apua, kun oikein pelottaa.

Sinäkin voit lähteä liikkeelle, jos haluat.
Jumalan valtakunnan työssä on monenlaisia tehtäviä. Ei tarvitse heti havitella tv-saarnaajaksi.

Ja jos epäröit, niin tästä pääsemmekin päivän evankeliumitekstiin, jossa Jeesus sanoo:

Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.

Jos tähän tekisi vertauksen, niin omassa voimassani kantaisin kiviä muovipussit molemmissa käsissä, mutta Hänen antamansa kuorma olisi hyvälaatuinen rinkka täynnä kaasuilmapalloja!

Joskus olen huomannut ottaneeni oma tyhmyyttäni ”ylikuormia” näissäkin jutuissa, mutta usein on käynyt niin, että tälläkin painoluokalla kuormaa kantaessa jalat ovat vain hiponeet maata.

Huomaan, että ajanpuutteen takia tässä maallikkosaarnaaja asiassa joudun toimimaan nykypäivän uutistenlukijan tavoin, eli pyytämään, että jos aihepiiri kiinnostaa, niin katsotte nettistä vaikka kauppamies.fi, siellä on linkkejä kaikkiin juttuihini.
Kirkkosanomathan aivan hienosti referoivat tämän asian.

Sitten pääsemmekin tämän messun otsikkoaiheeseen:

Miten mies jaksaa?

Taisin nimeä päätettäessä todeta jollekin, että riittäisiköhän viikonloppuseminaari tämän aiheen käsittelyyn?

Jospa saisimme aikaiseksi Pirkan Miestyö yhdistyksen ja ensi keväälle Tampereen Miestenpäivät, niin voisimme porautua vähän syvemmälle tähän Miehen agendaan, niin kuin hienosti sanotaan.

Ohittaen nyt kuitenkin erilaiset taivaita halkovat yleistykset, otan tähän pari käytännön ohjetta meille miehille.

Ettei nyt kukaan luulisi, että nämä ohjeet ovat kauppamiehen omaa keksintöä, niin täytyy teille kertoa, että olemme vaimoni kanssa saaneet aikanaan toimia pari vuosikymmentä Namikan avioliittoleireillä, ja ohjeet ovat sieltä peräisin.

Ensiksikin miehen asema isänä.

Saara Kinnunen, joka muuten tällä hetkellä puhuu Finlaysonin kirkossa, sanoi aikanaan, että tuleva suhde teini-ikäiseen lapseen luodaan 7-12 vuotiaana.
Nykymaailma on mennyt niin kovaa, että sanoisin nyt, että 5-10 ikävuoden aikana rakennettu yhdessäolo- ja rakkaus-suhde  on se, joka kantaa sinne teini-ikään.

Silloin rakennetaan ne juuret, joiden voimalla lapselle kasvavat siivet lentää maailmaan.

Isästä syntyy myös lapsen tulevaisuuden  Jumalakuva.

Tämän suhteen sinä jaksat rakentaa,
jos itse istut Taivaallisen Isämme polvella.
Hän tietää sinun kipusi, ja Hän haluaa kantaa sinua tässä tärkeässä tehtävässä.

Näitä asioita en sano nyt ”päivystävänä dosenttina”, vaan poikana, joka ei aikanaan koskaan saanut istua isän sylissä ja myös aikuisiällä itsemurhan tehneen pojan isänä!

Sitten tulemme toiseen
”täystyöllisyys-kenttään”:

Miehen asema puolisona.

Suuresta ohjeläjästä tuli esille yksi, joka on aina täysin takuuvarma.

Kuvitellaanpa tilanne, että juuri kun olet löytänyt Aamulehdestä mielenkiintoisen artikkelin, Urheiluruutu on alkamassa tai olit ajatellut lähteä lenkille, niin vaimosi sanoo:
”Kuule, haluaisin puhua sinulle yhdestä asiasta”

Mitä jos nyt unohdetaan normaali toimintamallisi, ja tekisitkin näin:

Katso silmiin, kuuntele ja ymmärrä!

Omalta kohdaltani tämän ohjeen takuu on usein päättynyt siihen kun minuutin kuuntelun jälkeen olen esittänyt ratkaisumallin vaimoni kertomaan asiaan!

Tämä johtunee siitä, että yritysmaailmassa yli 5 vuosikymmentä toimineena, olen sisäistänyt  ”ratkaisukeskeisen ongelmankäsittelyn” mallin, joka tähän tilanteeseen ei sovi sitten ollenkaan.

En ole ymmärtänyt, että rakkaani tarve on pääasiassa kertoa minulle tunteistaan, ja ”kelata” kyseistä asiaa kaikilta puolilta.

Joten kuuntele sinä hermosi halliten, ja korkeintaan ”ahaa” , ”niinkö” ja ”kerro lisää” tyyppisillä sanoilla ilmaiset olevasi hereillä!

Sitten kun koko paine on purettu, niin hän kyllä kysyy sinun mielipiteesi tai ratkaisumallisi asiaan.

Senjälkeen olettekin valmiita tekemään yhteisen päätöksen, jos sitä tarvitaan.

Muutenkin pyrkikää aina tekemään yhteisiä päätöksiä.

Kun nyt elämme tällaisessa ”tasa-arvomaailmassa”, niin vaimot tietysti kysyvät eikö heille ole mitään ohjetta!

No, olkoon menneeksi, kun jätän kertomatta, että tästä on hyötyä myös miehille.

Ohje on:

Pyydä apua ajoissa!

Usein kuulen sanottavan, että pitkään avioliitossa olleet tietävät toistensa ajatukset.

Se on siis aivan puppua, ja poikkeukset vain vahvistavat sen virheellisyyden.

Olen myös usein kuullut vaimojen sanovan, että vaikka kuinka monta kertaa olen antanut ymmärtää, että se ja se asia pitäisi tehdä, niin mies ei korvaansa lotkauta!

Jos vaimo kuvittelee olevansa ajatustenlukija, niin mies ei ainakaan ole!
Ja näin syntyy painetta säiliöön, ja ottoja rakkauspankista.

Nyt voit ajoissa kertoa toiveesi ja aikataulu-ajatuksesi, kun tiedät, että miehesi nyt haluaa erityisesti kuunnella sinua.

Jos puolisosi ei ole mukana, niin voit kertoa tämän, ja sanoa, että näin Seppo käski tehdä!

Ei muuten ainakaan kannata lukea Naamakirjassa näkemääni huoneentaulua:
Mies kyllä tekee kaiken minkä lupaa, ei kannata kysellä joka kuudes kuukausi!

Jospa nyt siirryttäisiin tästä ”henkien taistelusta” hengelliselle tasolle.

Jos tulit tänään kirkkoon hieman kumarassa, kantaen elämän moninaisia taakkoja, aivan kuin niitä mainitsemiani kivipusseja, niin nyt sinulla on mahdollisuus jättää ne sinne penkin alle, uskoen oikeasti tämän päivän evankeliumista Jeesuksen  sanat:

Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat.
Minä annan teille levon.

Jos et siltikään jaksa nostaa päätäsi, niin ei se mitään, jatkamme äsken kuullusta Nehemiasta:

 Älkää siis olko murheellisia, vaan iloitkaa, sillä Herra on teidän voimanne.

Siis … sillä Herra on sinun voimasi.
Hän oikaisee sinun selkäsi, ja Hän nostaa sinun pääsi ja Hän vie sinua eteenpäin.

Mitkään ne sinun ulkopuolellasi olevat asiat jotka tullessasi sinua painoivat, eivät ole muuttuneet!

Mutta sinä voit antaa Herralle luvan muuttaa itseäsi.

Hän on luvannut antaa sinulle levon,
Hän on luvannut olla sinun voimasi,
ja viimeksi Hän sanoo Tessalonikalaiskirjeessä:

Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen ja pitää lupauksensa.

Eli:

Hän, joka sinua kutsuu, on uskollinen ja pitää lupauksensa.

Jos ensiviikolla et muista mitään tästä puheesta, ja pääsi painuu taas kumaraan, ja muuten, me kaikkihan tiedämme, kuka sinun päätäsi yrittää painaa, niin muista silloin, että olimme koolla kiitollisuuden merkeissä, ja harvat parantuneet tulivat takaisin kiittämään Jeesusta.

Muista silloin kaikki nämä lupaukset, joita hän on sinulle tehnyt, ja jotka Hän on luvannut myös pitää.

Aamen