Messukylä SAARNA 29.5.11

Messukylä 29.5.11

Rukous-sunnuntain SAARNA

Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi,

olkoon meidän kanssamme,

kun nyt nousemme kuulemaan tämän Rukous-sunnuntain evankeliumitekstiä

Matteuksen evankeliumin

kuudennesta luvusta:

Jeesus opetti ja sanoi:
"Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin.

He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan,

jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti:

he ovat jo palkkansa saaneet.

Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi,

sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi,

joka on salassa.

Isäsi, joka näkee myös sen,

mikä on salassa, palkitsee sinut.


Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat,

jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja.

Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään.

Rukoilkaa te siis näin:

- Isä meidän, joka olet taivaissa!
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.


Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille velkamme anteeksi,
niin kuin mekin annamme anteeksi niille,
jotka ovat meille velassa.


Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta."

Olisiko kovin tekopyhää pitää rukouksia vaikka Keskustorilla, Vanhan Kirkon edessä, tai vaikka torin jokaisella kulmalla?

Ehkei kuitenkaan tulisi fariseusten kalastelemaa ihmisten suosiota näinä päivinä!

Kun nyt evankeliumitekstin alussa Jeesus käyttää meille vertailukohtana tekopyhiä, niin keitä hän tarkoittaa?

Myös samasta sarjasta lainoppineet saavat Jeesukselta kylmää kyytiä!

Siispä otetaankin ennen rukous-aihetta,

pieni tietoisku saddukeuksista ja fariseuksista, siltä ajalta, jota Raamattu ei meille kerro:

Saddukeukset olivat helleeninen juutalainen yläluokka ja puolue, joka syntyi hasmonialaisaikana noin vuonna 150 eKr.

Saddukeukset hyväksyivät vain Tooran pyhäksi kirjaksi.

Uskonnollisesti he olivat järkeisuskoisia, eivätkä uskoneet mihinkään yliluonnolliseen.

Saddukeuksille uskonto oli elämää varten, eikä elämä uskontoa.

Tämän takia heidän käyttäytymistään leimasi usein nautinnollisuuden tavoittelu.

Saddukeuksiin kuului papiston yläluokan edustajia, mutta myös varakkaita maanomistajia ja muita merkittäviä henkilöitä

He toimivat yhteistyössä Rooman "pakanahallinnon" kanssa,

olivat myötämielisiä hellenistiselle kulttuurille ja olivat varakkaina yläluokkaisina kaukana tavallisen kansan elämästä.

Saddukeusten motiiveihin sopi hyvin yhteistyö Rooman miehittäjähallinnon kanssa, koska se takasi heidän oman asemansa säilymisen

Jokainen voi nyt sitten itse päätellä, mihin vastaavanlaisesti tämän maailmanajan menoon yhtyvää ryhmään saddukeuksia voisi tänä päivänä verrata?

Näin ollen sitten syntyi oppositio viimeisen vuosisadan alkaessa ennen Jeesuksen syntymää.

Alemman papiston ja maallikoiden keskuudessa käynnistyi vastavoima ylemmän papiston saddukealaisille,

ja heitä alettiin nimittää yhteisestä kansasta 'eristetyiksi' l. fariseuksiksi.

He pitivät itseään Palestiinan juutalaisten uskonnollisina johtajina.

Farisealaispuolue oli varsinainen kansanpuolue.

Sen pääharrastuksena oli 'vanhinten perinnäissääntöjen” noudattaminen jokapäiväisen elämän pienimpiä yksityisseikkoja myöten.

Koko talmudilainen kirjallisuus on saanut alkunsa farisealaispuolueesta.

Sukupolvi Jeesuksen jälkeen , Jerusalemin hävityksessä tapahtuneen juutalaisten maailman tuuliin hajoamisessa, saddukeukset sitten katosivat ja farisealaisuus ja juutalaisuus merkitsivät samaa.

Tässä nähtiin taas se tosiasia, että valta turmelee, ja ehdoton valta ehdottomasti.

Fariseukset saivat Jeesukselta kynsilleen vähän joka välissä, mutta jotain hyvää joissakin heistä sen ajan yhteiskunnassa oli, varsinkin kun luemme Johanneksen evankeliumia.

Nykyään on sanottu, että meissä jokaisessa asuu pieni fariseus.

Mitenkäs tämä meidän farisealaisuutemme sitten taipuu rukoilemaan huoneessamme?

Vai tekisikö mieli mennä sinne keskustorin kulmalle?

Kuitenkin on sanottu, että

RUKOUS ON SIELUN HENGITYSTÄ!

Kuinka kauan pystyt pidättelemään hengitystäsi?

Eipä kovin kauaa, mutta kuinka kauan pystyt olemaan rukoilematta?

Siinä me kyllä olemme mestareita.

Unohdamme, että rukoushengityksessä saamme puhaltaa ulos elämisen kuonaa ja painetta,

ja vetää sisään hyviä ajatuksia, Jumalan lupauksia, armoa ja toivoa!

Koska me hengitämmekin joka paikassa, niin voimmehan myös rukoilla joka tilanteessa, varaamatta siihen aina erityisiä rukous-aikoja.

Meille putkiaivo-miehille se on tietysti vähän vaikeampaa, sillä jos vaihdamme autonrenkaita, niin se on sitten sitä,

mutta vaimo pystyy kyllä paistamaan lihapullia ja samalla rukoilemaan!

Pirkko Jalovaara sanookin,

että hän sisimmässään on kaiken aikaa rukouksen ja Raamatun maailmassa, kysellen ja kuunnellen.

Eikä myöskään pääse enää irti tästä kierteestä, eikä haluakaan, koska ei voi tietää mitään parempaa.

Meidän tämä ”aivorustinkimme” on siitä kummallinen, että sanotaan siitä käytössä olevan vain noin 10% aivojen koko kapasiteetista!

Nörttiväki tietää, että tietokoneet voivat olla toisen tietokoneen laskenta-käytössä joutoaikana.

Voisiko olla niin, että meidän loppu 90 prossaamme onkin Jumalan käytössä,

jos vain haluamme antaa hänelle salasanan?

Jaa, mikäs se salasana sitten on:

No, esimerkiksi: ”uskonjoh316

Yhteys Jumalaan on kuitenkin aina auki, kunhan me vain haluaisimme ja muistaisimme käyttää sitä.

Sillä jo Jeremian kirjassa meille sanotaan:

…ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen

Olisiko elämä liian helppoa, jos uskoisimme filippiläisille annetun kehotuksen:

Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon

Entä sitten, kun tietokone on tiltannut, eikä jaksa kissaakaan sanoa, puhumattakaan publikaanin rukouksesta?

Katsoin taanoin Isämeidän rukouksen viittomakielellä, ja siitä syntyi tämä vaihtoehto:

Ensin tuomme kätemme ristinmerkin tavoin ylhäältä rinnan korkeudelle = ISÄ

sitten teemme ympyrän = KAIKKIEN

ja viimeksi painamme kätemme rintaa vasten = MEIDÄN

Sitten HUOKAISEMME murheemme,

sillä Jumala kyllä tietää!

Tässä toteutuu sanonta: Huokauskin on rukous, jos sillä on oikea osoite

ja myöskin toteutuu tämä toisessa lukukappaleessamme Paavali vahvistus roomalaisille:

Myös Henki auttaa meitä,

jotka olemme heikkoja.

Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein.

Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin.

Tämä ISÄMEIDÄN-rukous, jota myös HERRAN RUKOUKSEKSI kutsutaan, on niin laaja ja syvällinen, että siitä pitäisi pitää tunnin luento, ja siksi hyppäänkin seuraavaan asiaan:

Kuvitellaanpa, että olemme raamattupiirissä tai jossain muussa ryhmässä, jossa lopuksi sovitaan, että kaikki rukoilevat ääneen loppurukouksen vuorollaan.

Mitenkäs silloin suu pannaan?

Kun olin kohta uskoontulon jälkeen, noin kolme vuosikymmentä sitten, liittynyt tähän Gideon-järjestöön,

ja siellä ihmettelin monien veljien sujuvia ja välillä vähän outojakin rukouksia.

Itse jouduin pähkäilemään aina mitä sanoisin, ja koko homma oli aivan kuin lukossa.

Eli, nyt tässä tarvitaan

Ensimmäisen lukukappaleen Danielin sanoja:

Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme,

emme omaan vanhurskauteemme,

vaan sinun suureen armoosi luottaen.

Herra, kuule!

Herra, anna anteeksi!

Herra, kuuntele ja täytä pyyntömme!

Näemme, että Daniel pyytää ensin anteeksiantoa, ja sitten kuulemaan….

Omalla kohdallani koin, että kun Jumala kerran on antanut anteeksi tällaiselle kaikkia käskyjä rikkoneelle kauppamiehelle,

niin sitten kerran kolahti tämä rukouksen kohta:

niin kuin mekin annamme anteeksi niille…

ja se sai aikaan pysähtymisen.

Tajusin, että avioerovaiheessa en ollut antanut muutamille henkilöille anteeksi heidän toimintaansa.

Kun sitten sain yksipuolisesti antaa heille anteeksi ja rukoilla heidän puolestaan, niin aivan kuin jokin salpa olisi auennut, eikä sen jälkeen ole tarvinnut miettiä, mitä rukouksessa sanoisi.

Anteeksiantohan on usein prosessi tai matka, ja tässäkin nähtiin, että jos olisin jäänyt sinne ”katkeruus-asemalle”, niin monia tärkeitä rukouksia olisi jäänyt rukoilematta!

Tähän anteeksiantopakettiin kuuluu myös itselleen anteeksianto.

Sielunvihollinen nimittäin on taitava kuiskuttelemaan:

”Mitä sinä, tuollainen syntisäkki, nyt vielä yrittelet rukoilla itsesi ja toistenkin puolesta, menisit vain nurkkaan häpeämään.”

Jumala haluaa nimittäin juuri sinut, joka koet olevasi heikko tässä rukous-asiassa, täyttämään paikkasi tässä ”rukousmuurissa”, joka tänä päivänä tarvitaan.

Sitten tästä yhdessä rukoilemisesta yksi käytännön asia:

Meillä Aitomiesten Raamattupiirissä on muutaman vuoden käytössä ollut toimintamalli, jossa kun ensin on rukoiltu yhteisten asioiden puolesta, niin lopuksi jakaudutaan 3-miehen ryhmiin,

joissa käsitellään henkilökohtaiset rukousaiheet.

Tämä on antanut todella hyvää palautetta kipeidenkin asioiden käsittelemisestä veljien kesken.

Tämä on antanut myös toivoa ahdistavissakin asioissa,

joten lopuksi äsken luettuun toisen lukukappaleen Roomalaiskirjeen alkuun vielä viitaten:

Meidät on pelastettu, se on varma toivomme.

Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen,

ei enää ole toivo.

Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee!

Onhan sanottu, että ihminen selviää 40 päivää syömättä, 3 päivää juomatta ja muutamia minuutteja ilman happea, mutta ei hetkeäkään ilman TOIVOA!

Näin me saamme tänä päivänäkin muistaa Jeesuksen sanat:

Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.

Ja tässä toivossa me saamme nousta tunnustamaan yhteisen,

kristillisen uskomme:

Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan,

ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme,
joka sikisi Pyhästä Hengestä,
syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,

astui alas tuonelaan,
nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin,
istuu Jumalan,

Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,

ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden,
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seurakunnan tulevaisuus