Opetuspuhe PALATSISEURAKUNTA 17.11.13

Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi,

olkoon meidän kanssamme,

kun nyt käymme katsomaan mitä meille on tarkoitettu tälle sunnuntaille.

Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai.

Tämän sunnuntain sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta, mutta myös katsomista menneeseen, ennen viikon päästä tulevaa tuomiosunnuntaita.

Väsymisen ja välinpitämättömyyden vaara on suuri. Ihminen kotiutuu helposti tähän maailmaan ja unohtaa, ettei hän elä täällä pysyvästi.

Kristityn tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä.

Valvominen ei kuitenkaan ole voimia kuluttavaa jännitystä vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen.

Jumalan lupauksen mukaisesti kristityt odottavat ”uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee.

Tämän päivän Kirkkokäsikirjan toinen lukukappale

2. Piet. 3: 8-14, 18 kuvaa hyvin tilannetta:

Älkää, rakkaat ystävät, unohtako tätä: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä.

Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät. Herran päivä tulee kuin varas.

Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan.

Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava niiden, jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa - tuon päivän, joka saa taivaat liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet sulamaan kuumuudesta.

Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee.
    Rakkaat ystävät!

Kun te tätä kaikkea odotatte, pyrkikää siihen, että Herra aikanaan voisi havaita teidät puhtaiksi ja moitteettomiksi ja teillä olisi rauha.

≥≥

Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen.

Toivon mukaan kaiken tämän edes pääpiirteittään ymmärrämme ja otamme onkeemme.

Silloin tämän päivän evankeliumiteksti Matteuksessa, joka puhuu viisaiden ja tyhmien neitsyiden seikkailuista, voisi jättää meidän mieleemme ainakin sen viimeisen lauseen:

”Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.”

Kun nyt katselemme tämän päivän tapahtumia niin maailmalla kuin kotosuomessa, niin ei voi olla ymmärtämättä mitä Jeesus sanoo Markuksen evankeliumin alussa:  

"Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi". 

Siksi toivonkin, että nämä ajatukset Roomalaiskirjeen alusta syöpyisivät mieleenne:

-      että emme häpeäisi evankeliumia

-      että uskoisimme, että se on Jumalan voima, joka tuo pelastuksen kaikille

-      ja, että uskosta vanhurskas saa elää, tai niin kuin vanha- ja RK käännös sanoo: Vanhurskas on elävä uskosta.

Tämä vanhurskausasia tuli tässä jokin aika sitten esille miestenpiirin Matteus-luennan yhteydessä, ja yritin sitä selittää, että kun kerran olen 68 vuotta vanha, ja omasta mielestäni hurskas, niin eikö se riitä?

En kuitenkaan osannut sitä sanoa niin kuin Luther, jonka tekstin tässä luen, etten laittaisi omiani:

Ihmisjärki ei voi tätä vanhurskautta löytää, eikä löydettyään sitä omaksua ja ymmärtää. Olemuksensa puolesta se ei ole mitään muuta, kuin tietoa Kristuksesta, siis uskoa, jolla sydämessä tartutaan Kristukseen, että hän on antanut itsensä lunnaiksi meidän, ja meidän syntiemme tähden.

Tästä syystä kristittyjen vanhurskaus on ainoastaan siinä, että vanhurskaus luetaan heidän hyväkseen, ei siinä, että se olisi kiinteä osa heidän olemustaan!

Luther on tässäkin aika hauska, kun hän sanoo:

Ihmisjärki ei voi tätä vanhurskautta löytää, eikä löydettyään sitä omaksua ja ymmärtää?

Hän tietää valmiiksi, että me sitä etsimme omin voimin, emmekä heittäydy uskon varaan!

Nyt kun sitten olemme todenneet kaikki olevamme tällä lupauksella vanhurskaita, niin mitenkäs’ tätä valvomista sitten suoritetaan?

                *****

Ensinnäkin siitä varmaan voimme olla yhtä mieltä, että Raamattua lukemalla voimme olla tietoisia, mitä varten tämä valvominen on tärkeää?

Kuinka monella on Raamattu Kansalle käännös?

***

Hyvä, mutta kyllä Pyhä Henki avaa Sanan myös muiden käännösten kautta!

Kuinka moni on ymmärtänyt kaikki mitä siellä lukee?

***

Jahas’, sittenhän en tullut tänne turhaan?

Vitsi, vitsi! Tämä oli nyt aasinsilta takaisin Raamattu Kansalle asiaan, kun olen siinä saanut olla vähän puuhastelemassa.

Onhan monenlaisia selitysteoksia pilvin pimein ja nettitiedostoja, joista voimme ammentaa lisätietoa.

Filippuskin sanoi hoviherralle: Ymmärrätkö mitä luet? Tämähän vastasi, etten tietenkään, kun kukaan ei selitä!

Mutta aiheeseen liittyen, voin kertoa teille vähän sisäpiiritietoja RK:n tulevaisuuden suunnitelmista.

Tähän tilanteeseen olemme valmistelemassa maailmalla paljon käytettyä ”study Bible” versiota. Eli siis kommentaari Raamattua, jossa olisi tarkemmat selostukset kuin mitä nyt Suomessa käytössä olevissa.

En nyt käytä tässä Jeesus-menetelmää, ja sano, että älkää kertoko kellekään! Raamatustahan muistamme, että sittenhän vasta immeiset kertoivatkin?

Oli käänös mikä hyvänsä, niin me ymmärrämme, että Raamattu on kristityille pyhä kirja, koska sen välityksellä Jumala ilmaisee tahtonsa. Kaikkea opetusta on arvioitava Raamatun mukaan.

Raamattuun ihmiset ovat kirjoittaneet sen, mitä ovat nähneet, kuulleet ja uskoneet. Näin Raamatussa on sekä jumalallinen että inhimillinen puoli.

Raamatussa kehotetaan rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäni. Rakkauden kaksoiskäsky on käskyistä tärkein, se tiivistää Vanhan ja Uuden testamentin.

                ****

Mennäänpä nyt sitten Valvomisen toiseen asiaan.

Mehän kaikki tiedämme, että rukous on tapa olla Jumalan kasvojen edessä.

Hän näkee meidät joka hetki ja tietää, mitä tarvitsemme. Jumala kehottaa rukoilemaan hädässä ja luottamaan hänen apuunsa.

Filippiläiskirjeen lopussa, luku 4:6-7 Paavali sanoo näin:

6. Älkää olko mistään huolissanne, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan tietoon,

7. ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.

Joskus voimme olla tilanteessa, etteivät voimamme oikein riitä rukoukseenkaan.

Silloin on hyvä muistaa, että huokauskin on rukous, kun sillä on oikea osoite.

Tässä muutamia ajatuksia rukouksesta:

-      Tässä maailman melskeessä on vaikea löytää hiljaista hetkeä rukoukseen, mutta sinä voit halutessasi pysäyttää oman maailmasi.

-      ennen kuin rukoilet olosuhteiden muuttumista, rukoile itsesi muuttumista!

-      Rukouksen mahdollisuuksien ainoat rajat ovat Jumalan tahdon rajat.

-      Esirukoilijoilla on kädessään avain Jumalan parhaan tahdon toteutumiseksi maan päällä.

-      Päätä rakastaa ihmisiä rukoilemalla heidän puolestaan. Mitä vaikeampi on kohde, sitä merkityksellisempi on tulos.

-      anteeksianto rukouksessa ei ehkä vaikuta siihen toiseen osapuoleen, se vaikuttaa sinuun.

Voinen kertoa tässä elävän esimerkin omasta elämästäni:

Uskoontuloni jälkeen pääsin heti mukaan Gideonien Raamatunjako toimintaan.

Kokouksissa aina ihmettelin varsinkin vapaiden suuntien veljien hersyviä ja helponoloisia rukouksia.

Itselläni oli ikään kuin joku lukko, ja jouduin aina miettimään, mitä sanoisin.

Elämäntilanteeni oli kyllä muutenkin levällään, kun vaimoni oli lähtenyt nuoremman yhtiökumppanini kelkkaan ja ero oli tosiasia.

Sitten sain ikään kuin kysymyksen, oletko sinä antanut heille anteeksi? Yritin kiemurrella ulos tästä asiasta, mutta kun olin saanut sen anteeksiannon tehdyksi, niin rukouslukko aivan kuin aukesi.

Siitä on nyt yli 30 vuotta, ja ei ole koskaan tarvinnut miettiä, mitä rukouksessa sanoisi.

Muista että Jumalan Henki pyhittää tahtosi Jumalan tahdon mukaiseksi, rukoilee sinussa Jumalan omien ajatusten mukaan, kirkastaa sinulle Jumalan tahdon ja pyhittää rukouksesi niin, että Jumalan Pojan, Pyhän Hengen ja sinun sydämesi huuto ovat yhtä.

                ****

Nämä kaksi ensimmäistä asiaa vaativat sinulta toimenpiteitä, mutta tämä kolmas ei vaadi muuta kuin nousta kirkonpenkistä, ja pistää tossua toisen eteen mennäksesi Herran Pyhälle ehtoolliselle.

 Ehtoollinen on pyhä ateria. Leipä ja viini ovat Kristuksen todellinen ruumis ja veri. Kun vietämme ehtoollista, muistamme Jeesuksen kuolemaa ristillä. Hän kuoli ja kärsi rangaistuksen kaikkien ihmisten sijasta, siis myös sinunkin.

Jokainen ehtoollisen vastaanottaja saa syntinsä anteeksi. Kun Kristukseen luottaen otamme vastaan leivän ja viinin, se on hengellinen ateria, joka yhdistää meidät Kristukseen ja lisää meissä rakkautta lähimmäisiimme. 

Korinttolaiskirjeen 10 luku sanoo:

16. Eikö siunauksen malja, jonka me siunaamme, ole osallisuus Kristuksen vereen? Eikö leipä, jonka me murramme, ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen?

17. Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis, sillä me kaikki olemme osallisia tuosta yhdestä leivästä.

Vaikka emme voi ymmärtää tätä salaisuutta, voimme luottaa Vapahtajan omiin sanoihin, jotka on talletettu pyhään Raamattuun.

Näin alttari on Jumalan läsnäolon paikka, jonka ääreen kristillinen seurakunta kokoontuu rukoilemaan ja kiittämään Jumalaa, kuulemaan hänen sanaansa ja vastaanottamaan ehtoollisen sakramentin. Yhteisestä jumalanpalveluksesta saat sinäkin voimaa elämääsi ja toimintaasi.

                ***

Nämä kolme asiaahan ovat meille kaikille tuttuja, ja halusin ne tässä tuoda teille ikään kuin muistin virkistyksenä.

Sitten kerran tässä alkusyksyn konfirmaatiojumalanpalveluksessa Niemisen Maukka heitti tähän vielä neljännen pointin:

”Vieraile sellaisen ihmisen luona, jota muut eivät muista.”

Meidän on nykypäivänä helppo laittaa rahaa johonkin keräykseen kännykällä, mutta ostapas’ aikaa vierailuun jonkun lähimmäisen luona?

Tässä hektisessä maailmanajassa on todella paljon yksinäisiä, ja syrjäytyneitä, ei vain nuorten keskuudessa.

Pitkäaikaisessa avioliittotyön jaksossa näimme, että perheiden hajotessa, toinen osapuoli saattaa jäädä yksin. Jos esimerkiksi perheen ystäväpiiri onkin muotoutunut toisen ystävistä tai sukulaisista, niin mitä jää sitten toiselle eron jälkeen?

Kun valitamme ajan puutetta, niin olisiko karmaisevaa vaihtaa yksi tv-ilta viikossa tai pari kuukaudessa tällaiseen vierailuun?

Kestäisikö teillä hermo vielä kuulla yksi tapahtuma tältä sektorilta?

Olin 80-luvun alussa käynyt kirjoittajakursseja erään kirjallisen työni takia, ja yksi opettajistani oli KRS:n kirjailija Niilo Laaksonen.

Onko kukaan sattunut lukemaan hänen runojaan?

Nyt yli 30 vuoden jälkeen hän sattui muuttamaan lähimaisemiin Linnainmaalla.

Muuten, muistattehan sanonnan, että sattumia on vain lihasopassa, kaikella muulla on joku tarkoitus!

Kohtaamisemme jälkeen sain olla autokuskina hänelle ja eräälle toisella vanhemmalle herralle.

Viime kesänä hän ei, sairauden runnellessa 91 vuotiasta, enää jaksanut lähteä näille pikku reissuille.

Sain sitten loppukesästä mutkan kautta kuulla, että hän oli Pirkanmaan Hoitokodissa.

Sain pitää hänen viileästä kädestään, ja kuunnella, kun vielä oli paljon asiaa.

Mutta ainoat sanat, joista sain selvää olivat: ”Seppo, minulla on ollut sinua ikävä!”

Parin päivän päästä hän sai sitten kutsun Isän Kotiin.

Kuinkahan monella ihmisellä on ollut meitä ikävä, mutta olemme menneet vasta sitten kukkavihon kanssa?

Tässä Niilon runonsa siltä ajalta, kun hän ei voinut tietää hautaamisensa tapahtuvan syyskuussa:

Syyskuuta me elämme, sinä ja minä

sadon kypsymisen ja korjaamisen aikaa.

Myöhäisten kukkien aikaa,

pienten unelmien - ja niiden toteutumisen aikaa.

Jumalan, ja lähellä olevien ihmisten rakkauden aikaa.

Meitä rakastetaan ja me saamme rakastaa muita.

Meille on avoin Jumalan ja ihmisten syli.

Eletään täysillä syyskuu.

Korjaajan sirppi ei ole vielä tullut.

Se tulee, kun vilja on kypsä ja päivien luku on täynnä!

Lopputervehdys on 1.Tessalonikalaiskirjeen lopusta:

Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan, ja säilyköön koko teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. 24. Hän, joka kutsuu teitä, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä. 28. Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän kanssanne.

Amen

Voit myös kuunnella miltä kuulostaa viidellä sadalla puhaltimella soitettu

”Sua kohti Herrani”